Minnin yllätyspennut!

Tätä se mouruaminen tuotti: maanantaina 19. 11. puoli kahden aikaan iltapäivällä Minnin synnytys alkoi. Onneksi oli päivä! Olin puhelimessa, kun huomasin, että Minni käyttäytyi oudosti; kehräsi ja naukui samaan aikaan. Sitten läähätti hieman, käyskenteli ympäriinsä ja jätti ensin visvaisen näköisen klöntin matolle, sen jälkeen tulikin ns. lapsivedet. Arvasin, että nyt se alkaa.
Eka pentu vähän säikäytti Minnin ja se pyöri ympyrää kuin ihmetellen, että mitä tuolta oikein tulee! Hyvä, että sain pennun kaapattua, ettei kopsahtanut lattialle - Minni kun ei heti mennyt pesään, jonka olin tehnyt -itse asiassa olin tehnyt kolmekin vaihtoehtoa...
Minni päätti sitten synnyttää Essin nuhjuisen ja karvaisen peiton päällä.

Tässä väriduo tumma-puna-tumma-puna, ikää kolme päivää. Kuten kuvasta näkyy, isä on siis punainen kolli;) En tiedä vielä, montako urosta tai naarasta, kun ei oikein vielä erota. Synnytyksessä jouduin tosiaan olemaan hieman kätilönä, kun ekaa napanuoraa Minni ei osannut katkaista, enkä melkein minäkään. Ohjeiden mukaan se nirhaistaan kynsillä, mutta aikamoisen sitkeä kuminauha se oli!

Toinen ja kolmas pentu syntyivät puolen tunnin välein. Minni osasi katkaista/nirhaista hampailla napanuorat ja nuoli poikaset kuiviksi. Katselin Minnin vatsaa ja mietin, että kyllä siellä vielä ainakin yksi on ja niin olikin. Vajaan tunnin kuluttua syntyi neljäs pentu, mutta täysin tiiviisti ehjän kalvon sisällä, eikä Minni purrut kalvoa rikki, vaan haisteli vain ihmeissään. Puutuin tilanteeseen ja revin sikiöpussin auki. Hieroin pyyhkeellä limat pois suun edestä ja kuivasin pentua, jotta päästelisi ne samat vinkaisut kuin edelliset. -Ja tulihan se vinkaisu! Nyt Minnikin heräsi ja alkoi nirhaamaan napanuoraa sekä nuolemaan poikasta. Huh, kaikki oli hyvin ja Minni alkoi kehräämään. Se näytti siltä, että tämä oli tässä ja niin se olikin. Tuore äiti kehräsikin sitten koko illan ja oli hyvin tyytyväisen oloinen.