Päätimme ottaa ns. hiirikissan, koska maalla myyriä ja hiiriä riittää. Ehkäpä siitä olisi seuraa myös Essi-koiralle. Löysimme ilmoituksen pennuista n.80 km:n päästä meidän paikasta, joka kuulosti hyvältä: pieni eläintila, jonka omistajalla hevosia, koiria, kalkkunoita, kanoja, kissoja jne. Eli erittäin reipashenkisessä maalaisympäristössä eläviä eläimiä :)
Koska oli helmikuu, olimme suurimman osan Helsingissä. Minni-pentu vietti siis ekat viikot rivitaloasunnossa. Mietimme kovasti, että onkohan kissan hiekkalaatikon reunat liian korkeat ja miten se pääsee siihen? Pitäisikö kissan kiipeily- ja raapimistelineeseen laittaa joku koroke?
Kun Minni sitten saapui, se hyppäsi ensimmäisenä kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Vähän hölmöinä vilkaisimme toisiamme ja sanomattakin oli selvää, että juu, ei tarvita korokkeita, esteitä ennemminkin.
Kuten varmaan kaikki kissanomistajat tietävät, niin varsinkin johdot, verhot, vaatteiden nyörit+tupsut jne ovat vastustamattomia. Eli, saanen esitellä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti