Kanat

Kanaesittely:
Meillä on kesäkanoja, joista kaksi nuorinta ovat omia kanoja, kaksi muuta sekä kukko ovat lainassa. Blogissa seurataan kanojen edesottamuksia. Rodultaan kanat ovat tyrnäväläistä maatiaiskantaa.
Ryhmäkuva, joka ei ollut ihan helppo homma, vaalea "Ahmatti" on jäänyt piiloon (koska syö taas jotain).

Ensin esittelyssä kukko:

Kukon tehtävät ja olemus paljastuivat tämän kesän aikana, olen ihaillut sitä enemmän ja enemmän! Se on tarkkaavainen ja kanojen turvamies: kanat saavat syödä ja kylpeä rauhassa, kun kukko vartioi. Se huolehtii kanoista myös niin, että löytäessään herkkupalan, kuten pikku sammakon tai mansikan, se houkuttelee kanat syömään. -Se ottaa herkkupalan nokkaansa ja pitää hassua ääntä, pudottaa saaliin kanan eteen, josta kanarouva sen sitten nappaa.
Tämä kukko on melko kiltti, ei hyökkäile ihmisten kimppuun, tosin ei helposti edes nuoren kissan kimppuun, joka hätyyttelee kanoja. -Itse asiassa "Kinuski" -kana joutui puolustamaan itse itseään Minni-kissalta (Kinuski tuijotti tuimasti silmiin ja tuli uhkaavasti kohti...)
Pelkäsin, että kukon kiekuminen olisi ärsyttävää aamulla aikaisin, mutta ei todellakaan ollut! Ensinnäkin se kuului sisälle melko hiljaa ja olisko luonto järjestänyt niin, että kukonlaulu kuulostaa lempeämmältä kuin herätyskello tai moottorinpärinä ;)

Lainassa kaksi aikuista, munivaa kanaa:
Tässä Kinuski. Se on kauniin muotoinen ja rohkea luonteeltaan. Kukko tykkää Kinuskista eniten ja hyppää selkään vähän väliä, joten höyhenet ovat aina sekaisin selkäpuolella.

Kinuski

Kinuskia vähän tummempaa kanaa ollaan kutsuttu "ruskeaksi". Se on ykköskana ja on aina ekana ruokakupilla, orrella tai missä tahansa, jossa voi näyttää, kuka on pomo. Kinuski on kakkonen.

Ruskea

Omat kanat ovat syntyneet tänä keväänä, eivätkä muni vielä. Toista kutsumme Pikkumustaksi, koska se oli niin pieni, kun tuli. Sillä oli rassukalla flunssa, sai ehkä kuljetuksesta stressiä ja paikanvaihdos saattoi aiheuttaa paineita. -Kuulin vaan eräänä aamuna, että kanalan nurkasta kuului aivastus. En meinannut tajuta, että se oli kananpoikanen. Siinä se aivasteli ja kröhisi. Äkkiä kanakirjat ja Google eteen sekä viesti kasvattajalle! Kananuhaa se tosiaan oli, joten pikkunen tuotiin vessaan lämpimään eristykseen. Se kyyhötti kissan kuljetuslaatikossa ja sai herkkuja: matoja ja kananmunan keltuaista (!), jota jouduin ostamaan kaupasta, kun nuo aikuiset eivät vielä suostuneet munimaan.
Muutaman päivän kuluttua nuha oli ohi ja kaikki toistaiseksi hyvin.

Pikkumusta tullessaan . . .

. . . ja nyt. Huomaa hieno pitsikuvio!

Ahmatti on kauniin vaalea. Sen mielestä kaikkea pitää maistaa.

Leikkimökistä tehtiin kanala. Sen eteen laitettiin kanaverkosta "turvahäkki". Jos koira on vapaana tai olemme käymässä jossakin, niin on pakko pitää kanat aitauksessa.